KKO:1981-II-13
- Asiasanat
- Maksuton oikeudenkäynti, Oikeudenkäyntiavustaja
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R80/346
- Taltio
- 3288
- Esittelypäivä
Vangittuna oleva syytetty oli pyytänyt, että hänen avustajakseen määrättäisiin oikeustieteen kandidaatti, joka olematta asianajaja täytti muuten MOL 11 §:n 1 mom:ssa avustajan pätevyydelle asetetut vaatimukset. Syytetyn pyyntöä pidettiin po. lainkohdassa tarkoitettuna erityisenä syynä ja siihen suostuttiin.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Espoon KO oli rikosjutussa, jossa vangittu A oli syytteessä ryöstöstä ynnä muusta, 1.8.1978 pidetyssä istunnossaan, johon juttu oli sen ensikäsittelyssä 4.7.1978 lykätty, myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin 26.6.1978 lukien, mutta maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 11 §:n 1 momentin nojalla hylännyt A:n pyynnön oikeustieteen kandidaatti L:n määräämisestä hänen oikeudenkäyntiavustajakseen, koska ei ollut esitetty sellaisia erityisiä syitä, joiden nojalla vangitun henkilön oikeudenkäyntiavustajaksi olisi jutun tuossa vaiheessa määrättävä muu henkilö kuin asianajaja, ja ottaen huomioon, että avustajan määräämisestä ei ollut pyydetty jutun ensikäsittelyssä ja sitä kuitenkin oli pyydetty taannehtivasti 26.6.1978 lukien.
A oli, hakiessaan Helsingin HO:ssa muutosta KO:n 1.8.1978 julistamaan päätökseen rikosasiassa, samalla pyytänyt L:n määräämistä hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 26.6.1978 lukien ja tälle maksettavaksi valtion varoista alioikeuskäsittelyn osalta palkkiota 1 400 markkaa ja korvausta kuluista 18 markkaa sekä palkkiota ja korvausta kuluista myös HO:ssa. HO oli 17.1.1980 antamallaan päätöksellä jättänyt asian KO:n päätöksen varaan.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen sisältyvään oikeudenkäyntiavustajan määräämistä koskevaan ratkaisuun. Lupa myönnettiin ja virallinen syyttäjä antoi vaaditun vastauksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. tutki asian. A oli ollut puheena olevassa rikosjutussa vangittuna. Hän oli pyytänyt, että hänen jutussa käyttämänsä avustaja L määrättäisiin hänen avustajakseen. L oli suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon ja hänellä oli ollut kokemusta rikosasioiden hoitamisesta syytetyn avustajana, mutta hän ei ollut asianajaja.
Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen avustajaksi oli määrättävä hänen ehdottamansa kelpoisuusvaatimukset täyttävä henkilö, jollei siitä aiheudu kustannusten sanottavaa nousua tai erityiset syyt toisin vaadi. Suorittamansa tutkinnon ja aikaisemman toimintansa perusteella L oli kelvollinen A:n avustajaksi. L:n avustajaksi määräämisestä ei aiheutunut kustannusten nousua. Myöskään ei ollut ilmennyt sellaisia mainitussa 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden johdosta L:ää ei voitaisi määrätä A:n avustajaksi.
Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan oli vangitulle syytetylle pääsääntöisesti määrättävä avustajaksi asianajaja. Tämän pääsäännön tavoitteena oli syytetyn oikeusturvan takaaminen. Sen vuoksi avustajaksi ei asianajajan sijasta voitu määrätä henkilöä, joka ei omaa avustajan tehtävien hoitamiseen suurinpiirtein samanlaista koulutuksellista ja käytännön toiminnassa hankittua pätevyyttä kuin asianajajilla oli. Käytettävissä olevien tietojen mukaan L:n pätevyys täytti ne vaatimukset, jotka avustajalle maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 11 §:n 1 momentissa asetettiin. Näin olleen ratkaisevaksi kysymykseksi nousi se, oliko olemassa sanotussa lainkohdassa tarkoitettu erityinen syy L:n määräämiseksi avustajaksi.
Lainvalmisteluasiakirjoista ei ilmennyt, minkälaisissa tilanteissa oli tarkoitettu tai ajateltu olevan maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 11 §:n 1 momentissa mainittu erityinen syy muun kuin asianajajan avustajaksi määräämiseen. Oli ilmeistä, että tässä jutussa ainoa tällainen erityinen syy voi olla syytetyn oma pyyntö saada L avustajakseen. Niinkuin 11 §:n 2 momentista ilmeni, oli tällainen pyyntö yleensä merkityksellinen. Näin oli asia myös 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ainakin syytetyn pyytäessä avustajakseen määrättyä asianajajaa. Avustajan määräämiseen liittyvien periaatteellisten, 11 §:n eri momenteissa ilmaistujen näkökohtien valossa vaikutti hyväksyttävältä antaa syytetyn omalle pyynnölle niin suuri merkitys, että sitä voitiin pitää myös 1 momentissa tarkoitettuna erityisenä syynä.
Mainituilla perusteilla KKO harkitsi oikeaksi määrätä L:n A:n oikeudenkäyntiavustajaksi 26.6.1978 lukien. Valtion varoista määrättiin maksettavaksi L:lle A:n avustamisesta KO:ssa 1 200, HO:ssa 200 ja KKO:ssa 300 markkaa eli yhteensä 1 700 markkaa.
Oikeusneuvos Takala, joka oli eri mieltä, lausui: tutkin asian. Oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut muu henkilö kuin asianajaja voidaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan määrätä rikosasiassa vangitun henkilön oikeudenkäyntiavustajaksi vain erityisestä syystä. Sellaisena syynä ei voida pitää sitä, että vangittu on ehdottanut avustajakseen tällaista muuta henkilöä. Sen vuoksi, kun oikeustieteen kandidaatti L, jonka määräämistä avustajakseen vangittu A on ehdottanut, ei ole asianajaja ja kun asiassa, jonka käsittely on tapahtunut paikkakunnalle, jolla asianajajan saaminen avustajaksi ei tuota vaikeuksia, ei ole ilmennyt muutakaan erityistä syytä L:n määräämiselle avustajan tehtävään, jätän asian HO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Heinonen ja Nybergh sekä ylimääräinen oikeusneuvos Surakka